MAIORA RAMUS AUGUSTI "PERTTU"


- Takaa tuiman ilmeen löytyy lämmin sydän –

Rotu: eurooppalainen

Sukupuoli: uros

Väri: ruskeatiikeri (EUR n 23)

Kasvattajat: Pirkko Hakala ja Antti Metsänkylä

Elinaika: 26.8.1991 – 6.12.2009

Vanhemmat(isä/emo): Kapriksen Roope (EUR n 23) x Kissankellon Aamurusko (EUR n 23) Sukutaulu

Lempinimet: Perttu

Näyttelyura: Eurooppa Premior(1997)+ 1 x BIS + 2 x BIS-VET

Kuvagalleria

Perttu tuli meille syksyllä 1991 puolitoista vuotta ainoana kissana olleen Opsin kaveriksi. Perttu on kotoisin samasta Maiora-kissalasta kuin puolisiskonsa Opsikin. Perttu sai nimekseen Ramus Augusti eli Akun vesa, sillä Perttu oli Tiikerinsilmän Akun tyttärenpojanpoika.

Opsi hoiti Perttua pienenä kuin omaa pentuaan ja pian ne lähtivät yhdessä vuosiksi kiertämään näyttelyitä. Perttu oli varsin hyvä näyttelykissa: se voitti kerran kategorian parhaan kastraatin palkinnon ja muutaman kerran myös vastakkaisen sukupuolen parhaan(kategorian 2.parhaan palkinto, mitä ei nykyisin jaeta) palkinnon. Lisäksi se oli kahdesti kategorian paras veteraani ja lukuisia kertoja tuomarin paras.

Varsinkin Jarmo Räihä tuomarina osasi arvostaa Perttua. Hän sanoi useaan otteeseen, että tässä kissassa ovat kaikki eurooppalaiskissan ominaisuudet niin kohdallaan. Ainoa miinus tuli toisen kyljen hieman katkeilevista raidoista, mutta sillä ei kuulemma ollut suurta merkitystä.

Perttu oli hyvin komeailmeinen poika. Tuiman ilmeen takaa paljastui kuitenkin Pertun lämmin luonne. Perttu seurasi meitä katseellaan usein hyvin tiiviisti aivan hiljaa paikoillaan. Sen katseesta saattoi lukea kiintymystä ja hyväksyntää. Me ymmärsimme hyvin toisiamme :-).

Sulo yritti jossain vaiheessa nuorempana näyttää Pertulle kuka on kuka, mutta Pertun ei tarvinnut muuta kuin katsoa vähän tuimemmin takaisin ja se riitti. Perttu säilytti arvokkuutensa vanhanakin ja piti tiukasti puolensa. Kukaan ei tullut höykyttämään vanhaa herraa, kun se ilmoitti katseellaan, että kannattaa pysyä kauempana. Kun Roope ei tulokkaana vielä tuntenut sen tapoja vaan meni hyväntahtoisena tervehtimään Perttua puskien sitä päähän, niin Perttu räväytti sitä aina kynsitassulla päähän, kun sanoma ei muuten mennyt perille. Perttu ilmeisesti tulkitsi Roopen merkkaavan hänet omaan reviiriinsä :-).

Neljä vuotta nuorempi somalinaaras Melli oli Pertun silmäterä. Ne nukkuivat aina toisiinsa kietoutuneina. Ja Melli heittäytyi aina Pertun eteen pestäväksi. Tämä pariskunta oli alusta asti erottamaton.

Vanhoilla päivillään Perttu sairasti vuosia munuaisen vajaatoimintaa, mutta sairaus eteni kuitenkin hitaasti, koska Perttu oli munuaisruokavaliolla eikä syönyt muuta mikä olisi rasittanut munuaisia. Joulun alla vuonna 2008 Pertulla todettiin melko iso rasvakudosmuodostelma tai kasvain munuaisen takana. Valmistauduimme pahimpaan. Patti ei kuitenkaan aiheuttanut mitään oireita pitkään aikaan. Vasta itsenäisyyspäivänä 2009 se todennäköisesti tukki suolen. Perttu ei pystynyt ulostamaan ja aristi alavatsaa. 18 vuoden ja kolmen kuukauden ikäisenä Perttu kesti huonosti rauhoitusta ja kaikkia hoitotoimenpiteitä. Luopumisen aika oli koittanut. Siihen oli osattu varautua, mutta silti se tapahtui yhtäkkisesti. Voimme kuitenkin olla tyytyväisiä, että Perttu sai niin paljon lisäaikaa. Perttu eli yhtä vanhaksi kuin Opsi. Tarkalleen kuusi päivää pidempään.

Olemme muistelleet Perttua paljon viime aikoina. Päällimmäiseksi muistoksi on jäänyt vanhan kissan elämä jolloin Perttu tuli entistäkin rakkaammaksi. Se nukkui yöllä kyljen päällä ja haki muutenkin turvaa liimautumalla viereen. Pystyimme varmaan helpottamaan sen oloa, kun voimat hiipuivat pikku hiljaa. Pertun lämmin olemus ja katseet, jotka vaihdettiin, säilyvät hyvinä muistoina aina mielessämme.